Kymijoen historia on osa koko seudun ja maakunnan historiaa.

Kumpi oli ensin - muna vai kana? Tätä voidaan kysyä myös Kymijoesta, joka halkoo Kymenlaakson maakuntaa. Kun Kymijoen syntymän voidaan katsoa tapahtuneen rapiat 6000 vuotta sitten, Kymenlaakson maakunta perustettiin vasta 1949. Vastaus on siis yksiselitteinen - ilman Kymijokea Kymenlaakso tällaisena olisi jäänyt perustamatta. Millainen siitä olisi tullut ilman jokea, sitä emme saa koskaan tietää.

Kymijoen historia on siis vahvasti osa koko seudun ja maakunnan historiaa.

Kun jääkausi päättyi noin 12000 vuotta sitten, maa oli alussa autio ja tyhjä. Jaan hidas sulaminen ja maankuoren hidas kohoaminen sekä lämpötilojen vaihtelut muovasivat maa-ainesta ja Salpausselän harjuja, kunnes noin 6000 vuotta sitten vastasyntynyt Kymijoki murtautui Päijänteen otteesta ja virtasi vapauteen kohti nykyistä Suomenlahtea.
Vaikka Kymijoki on luonnon muovaama ja synnyttämä, ihmisellä on ollut sormensa pelissä joen syntyhistoriassa. Ihminen on hyödyntänyt jokea monin muin tavoin - pyyntipaikkana, rajajokena, uittoväylänä, energian lähteenä. Joki on toiminut valtasuonena teollisuudelle, joka on valjastanut energian ensin myllyjen, sittemmin sahojen ja paperiteollisuuden käyttöön.

Rajajoki - veteen piirretty viiva

Kymijoki on toiminut valtakuntien rajajokena - Venäjän, Suomen ja Ruotsin - milloin missäkin järjestyksessä. Näiltä ajoilta on olemassa erilaisia tarinoita ja nykypäivään säilyneitä rakennuksia. Tunnetuin lienee keisarillinen kalamaja Langikonskella.

Monikaan ei välttämättä tiedä, mistä esimerkiksi Pyhtää ja Ruotsinpyhtää ovat saaneet nimensä. Kun Ruotsi-Suomen suurvalta mureni vuonna 1743 Turun rauhassa, Venäjän ja Ruotsin välinen raja siirtyi Kymijokeen, Kymijoen kahta puolta sijainnut Pyhtään pitäjä jakautui kahtia ja Ruotsin puolelle jäänyt osa sai nimen Ruotsinpyhtää.

Näiltä ajoilta on myös venäläisen varuskunnan linnoitus Kyminlinnassa, joka on arvokas sotamuistomerkki.

Keisarillinen apaja

Venäjän keisari Aleksanteri III ihastui Langinkosken kauniiseen maisemaan ja kalaisiin koskiin ja rakennutti sinne yksityisen kalamajan. Luonnonsuojelualueella sijaitseva kalamaja on läpikäynyt mittavan entisöinnin ja remontin ja on juuri avattu remontoituna yleisölle.

Keisari Alenksanteri III harrasti huvikalastusta, mutta kalastus on aina ollut Kymijoen valtti. Alussa kalastus oli enemmänkin hyötykalastusta, kun talonpojat pyytivät evästä pöytään.

Kaikki joen varrella asuvat kalastivat, joten kalastuksesta oli tullut lähes ammattimaista toimintaa. Niinpä joen varren asukkaat olivat myös kauppiaita. Pari kertaa vuodessa he purjehtivat Suomenlahden toiselle puolelle tekemään vaihtokauppaa kalalla. Tuliaisina oli hyötytarvikkeiden lisäksi kokemuksia erilaisesta kulttuurista ja tavoista. Nykyään urheilukalastus on suosittua harrastus Kymijoella.

Koskia ja voimaloita

Vesitie Päijänteeltä Suomenlahdelle ei ollut missään vaiheessa vaihtoehto, koska joen syvyys ei antanut siihen mahdollisuutta - joki oli matala, kivikkoinen ja siinä oli paljon koskia.

Kymijoki on kuitenkin ollut varsinainen elämänvirta koko maakunnalle. Sen rannoille on rakennettu kyliä ja kaupunkeja teollisuuden ympärille. Teollisuus on tarvinnut työvoimaa, raaka-ainetta ja satamia. Näitä matkasi muualta maasta juuri perustettuun Kotkaan ja satamaan. Kaduilla liikkui monenkirjavaa väkeä - työläisiä, tukkilaisia ja merimiehiä.

Teollisuuden lisåäntyessä tarvittiin yhä enemmän energiaa ja vesivoimaloita perustettiin pitkin Kymijokea. Suurimmat ja komeimmat kosket onkin valjastettu teollisuuden ja voimalaitosten käyttöön, joten kulku vettä pitkin ei onnistunut voimalaitosten ohitse. Eikä onnistu vieläkään.

Hyötykäytön hinta

Vuosien saatossa sekä hyöty- että huvikäyttö ovat vaatinut veronsa. Koskien perkaaminen ja patoaminen hävitti lohen joesta. Tehtaat laskivat surutta jätteensä jokeen - sanotaankin, että teollistumisen historia on kirjoitettu Kymijoen pohjamutaan.

Teollisuuden päästöt on kuitenkin saatu hallintaan ja pohjaan painuneet sedimentit pysyvät paikallaan, ellei pohjaa pöyhitä. 1960-luvulta lähtien veden laatu on parantunut ja kalastus on lisääntynyt. Jopa lohi on palannut ikiaikaisille kutupaikoilleen.

Joen rannan luonto

Ihminen on vaikuttanut myös Kymijokea ympäröivään luontoon. Ensimmäisten asukkaiden harrastama pyyntikulttuuri ei juuri jälkiä jättänyt maisemaan.

Kun maanviljely alkoi vallata alaa ja vakiinnuttaa asemaansa elinkeinona, sillä on suuri vaikutus maiseman muotoutumiseen. Rakennukset, kylät, pitäjät, pellot valtasivat maiseman tuhansien vuosien saatossa.

Nykyisen Kymenlaakson kulttuurimaiseman ytimet muotoutuivat 1200-1300 –luvuilla.

Kymijoki on todella merkittävä tekijä alueen historiassa ja kulttuurin muotoutumisessa.

Kymijoessa on 12 vesivoimalaa ja useita säännöstelypatoja. Pelkästään Pohjois-Kymenlaaksossa on 13 koskea: • Vuolenkoski, vesivoimala (Iitti) • Mankalan kosket, vesivoimala (Iitti) • Voikkaa, vesivoimala (Kouvola) • Pessankoski (Kouvola) • Lappakoski (Kouvola) • Kuusankoski, vesivoimala (Kouvola) • Keltti, vesivoimala (Kouvola) • Myllykoski, vesivoimala (Kouvola) • Anjalankoski (Ankkapurha), vesivoimala (Kouvola) • Piirteenkoski (Kouvola) • Susikoski (Kouvolan ja Kotkan rajalla) • Ahvionkosket, putouskorkeus noin 1,9 m[6] (Kouvolan ja Kotkan rajalla) • Kultaankosket, putouskorkeus noin 1,5 m[1] (Kouvolan ja Kotkan rajalla)