KymiSunin Jokituvat Kymijoen pientareella. Rakkaudella mietitty, pieteetillä ja perinteitä noudattaen rakennettu. Vanhaa kunnioittaen.

Päreen päällä minä sinulle tarjoilen,
kokemuksia ja elämyksiä.
Herkkuhetkiä ja tunnelmallista yhdessäoloa.
Jokituvilla minä sinulle nämä tarjoilen.

Kun Riitta kuljetti asiakkaita Kymijoen alajuoksulle, retken tarjoilut pienessä Värälänkosken saaressa. Puunoksien välissä kiikkui leveä lankku ruokapöytänä ja kivien päällä lankut penkkeinä. Pihapiirissä tuoksuivat lehtomaitikat ja vesi solisi iloisesti nuotiolla istuessamme. Tunnelma oli lämmin.

Kun Riitta myöhemmin kulki oman kotikylänsä Kouvolankylän rantaraittia ja katseli ohitse lipuvaa Kymijokea, hänelle syntyi idea. Miten ihana olisi kestitä asiakkaita perinteisessä Jokituvassa, Kymijoen rantapenkereellä, ikiaikaisen männyn voimapiirissä. Rannalle, jossä hän lapsena istui laiturin nokalla onkimassa.

Ei mikä tahansa tupa vaan perinteinen, paikallisista tarvikkeista, paikallisten perinnetaitajien voimin. Löytyi tukit ja päreet Anjalasta. Kattojuoksuiksi pärekaton alle hankittiin vanhan ladon harmaankauniit seinälaudat, auringon ja sateen kultaamat.

Anjalasta löytyi Seppo, perinnetaita ja historian tietäjä, lavasterakentaja. Seppo ryhtyi tomerasti toimeen. Yhdessä Riitan kanssa Seppo suunnitteli tuvan pieniä, perinteisiä yksityiskohtia. Tupa rakennettiin vanhaan rakennustyyliin koirankaulalle. Pyöreät hirret tiivistettiin iankaikkisen vanhalla tavalla, viistorimalla ulkoa päin. Kaikella puutavaralla oli oma merkityksensä ja käyttötarkoituksensa.

Kun tupa alkoi valmistua, Riitta tilkitsi raot sisäpuolelta luonnon pellavariveellä. Luonnon kierto on kiehtova, sillä joka kevät Riitta tarkistaa riveet sillä se kelpaa myös pesänrakennuspuuhissa oleville linnuille.

Matala satavuotinen ovi saatiin metsänlaidan riistakämpästä. Oven saranat ja lukko ovat perinteisen kyläsepän kädentaitojen näyte mennen ajan osaamisesta ja kauneudesta. Nyt ovi avaa näkymän siniselle joelle, missä joutsenet soutelevat ja tervantuoksuinen puuvene tekee historiallisia retkiä ylä- ja alavirtaan

Toinen Jokitupa rakentui joitakin vuosia myöhemmin. Myös toinen tupa on ekologisesti rakennettu. Pienen Kurvin mökin vanhoista hirsistä. Samalla pieteetillä valmistunut kuin vanhempi sisarmökkinsä. Lattialaudat saatiin Riitan lapsuudenkodin salista. Ikkunat lapsusudenkodin puutarhan kasvihuoneista valittu.

Siinä ne nyt rinnakkain istuvat jokitörmällä - sisarukset. Terassin kaidepuuhun nojatessa voi katsella hiljalleen virtaavaa Kymijokea ja miettiä, mitä kaikkea historiaa se mukanaan kuljettaa, rajajokena lähes 70 v.

Lähellä kauupnkia vaikka pyöräillen. Kävellen. Kauniin maalaismaiseman kautta vanhaa 1810- luvun maantietä pitkin, vanha Kymijoen ylityspaikka.