Päivä oli erityisen lämmin ja aurinkoinen, juuri sopiva ilma lähteä alkukesän veneretkelle. KymiSunin elämyspäivä siintää edessä ja kokemukset joella odottavat. Saavuimme Kouvolan idyllisille Jokituville Kymijoen varrelle ja aloitimme päivän tervetuliaismaljoilla, jonka jälkeen vedimme pelastusliivit päälle ja valmistauduimme veneilyyn.

Ryhmämme oli hauskaa ja puheliasta sakkia, eikä luonnon kauneuden ihailu loppunut hetkeksikään. Suuntasimme reilun tunnin veneretken aikana kohti Korian siltaa ja siitä eteenpäin Isosaarta kohti, jossa kuuntelimme hetken aikaa lintujen ja luonnon ääniä. Matkalle mahtui paljon nähtävää, kuten upeita rakennuksia, aavemaisia paikkoja, saaria, siltoja ja taistelutantereita. Olin yllättynyt, miten paljon Kymijoki onkaan joutunut historiansa aikana kokemaan, mutta selviytynyt silti kaikesta kunniallisesti. Kymijoen varrella ei todellakaan käynyt aika pitkäksi, kun opas kertoi joen vaihtelevasta historiasta ja kulttuurista. Pysähdyimme paluumatkalla katselemaan kukkivia puita ja tuntemaan niiden virkistävän tuoksun joenpenkalla.

Matka meni nopeasti auringossa paistatellen ja oli aika palata takaisin Jokituville herkuttelemaan ruokapöydän ääreen. Nousimme rantaan ja seurusteltuamme hetken aikaa saimme suussa sulavat lohileivät eteemme ja nokipannukahvin tuoksu kantautui terassille. Jälkiruuaksi nautimme ihanan orvokein koristellun kakun ja päivä alkoi olla lopuillaan.

Retkipäivä muistutti minua siitä, että ei tarvitse lähteä kauas kokeakseen jotain pysäyttävää. Kauneutta on kaikkialla ympärillämme, ja sitä täytyy osata arvostaa sekä säilyttää luonnon monimuotoisuus tulevillekin sukupolville. Tämä elämyksellinen ja yllättävä veneretki tulee kulkemaan muistoissani vielä pitkään.

Pauliina Palmu